CFC VERSUS WIGAN 2008

CHELSEA VS WIGAN

eli 4 päivän futisturnee lontooseen keväällä 2008

  Edellisestä live-pelistä olikin jo kulunut melkein 10 vuotta(cup winners cup ,helsingborg vs CFC) ja kotikenttä korkkaamatta joten Bridgelle on pakko päästä. Rahoituksen ajattelin hoitaa vähentämällä tupakan-polttoa radikaalisti. Syyskuun alussa lopetin tupakan oston ja aloin heittää rahaa sivuun.Poltin keskimäärin noin askin päivässä joten 100 € kuussa olisi ollut sopiva summa mutta siihen ei ollut varaa joten viiskybää sai riittää.Tervaperseilyä oli takana reilut 25 vuotta mutta semmoisten nikotiini-imeskely-taplettien avulla homma lähti yllättävän helposti käyntiin . Niin sitä mentii jouluun asti ja kun sain yhden lainan maksettua kokonaan pois pystyin nostamaan säästörahaa(eli kompensoimaan sen sinne sataseen/kk). Pikkusisko kun kuuli että olen lähdössä lontooseen sain kuulla että hän tarjoaa lennot( oli niitä pisteitä kertynyt finnairille sen verran paljon että....)

Tässä vaiheessa "poltot" oli jo niin kovat että harkitsin CFC-Spurssi peliäkin jo vakavissani , mutta järki vei voiton. Budjekti olisi ollut ihan sika tiukka reissussa ja varsinkin kotona , joten toivotin Bridgelle lähtijöille vain hyvät matkat ja aloin katselemaan sopivia otteluita keväällä.Semmoinen löytyikin eli wigan kotona(saletti lipun saanti ) sekä painoarvona vielä että sinne oli menossa muitakin sinisiä suomesta. Nimimerkki drogba vaasasta sekä deathrow isänsä kanssa(joka muuten oli pitkän linjan CFC-mies ,ekat livepelit 70 luvulla.)

Drogban kanssa aloimme lähetellä privaa ja pian olikin hotellit yms. varattu . Taas futis-maailma näytti kyntensä eli juuri kun olin varannut lennot la-ma (tai siis sisko oli) niin pelipäivä olikin siirretty maanantaille ,vaikka se oli alunperin siirretty sunnuntaille. Joten paluupäivän lentojen vaihto oli edessä. Meidän neljän matchi-liput postikin onnistui hävittämään…..

  pe 11.4 .2008

Drogba saapui Riihimäelle ja kävimme ottamassa olutset tallilla. Kevyttä mopojen ihmettelyä ja sen jälkeen meille iltapalalle ja tuutimaan. Aikainen herätys.

 la 12.4 .2008

Klo 05 soimas ja nope aamupala. Kentälle pääsy oli jo hoidettu tallikaverin toimesta joka saapuikin ajoissa . Helsinki-vantaalla oli yllättävän pitkät jonot aikaan nähden , tai siis mitä minäkään mistään tiedä. Kentällä ollut yli 10 vuotta sitten....No kuitenkin pian olimme kentän baarissa oluset kourassa. Bisset naamaan ja kartonki röökiä +salmiakkia taxfreestä. Lontoon hintataso tupakoiden osalta oli tiedossa. Drogban lento oli BA joten alustavasti sovimme treffit terminaali ykköseen Heathrowlla. Oma lentoni oli myöhässä noin tunnin kaiken kaikkiaan.

Hiukkasen jännitti mennä taas koneeseen(orastavaa lentopelkoa) mutta olin varustautunut tiukalla salmiakilla ja kirjalla. Keskipaikka joten sai nököttää . Onneksi en ole mikään iso ihminen paitsi elimen osalta.(sydän).hahaha Lento oli tietysti tylsä koska olin yksin liikkeellä . Yksi mieleenpainuva kohtaus oli kun olimme jo lontoon yläpuolella niin juuri kun kallistuimme katsoin uleos ikkunasta.Pilviverko avautui ja suoraan silmieni edessä oli tower bridge. Sanoin äänneen että Wau!! Vieressä istuva britti kertoi että se on tower brigbe johon totesin .” jees ,ai nöy tät!”Yritin koko ajan kurkkia et jos vaikka stamford bridgekin näkyisi mutta ei osunut silmään.

Heatrow---> ydin

Ace Hotel

Terminaalissa törmäsin heti drogbaan ja lippuluukun(metro) kautta kohti West Kensingtonia jossa hotellimme sijaitsi. Kännykän klot oikeaan aikaan ja tekstiviestiä deathrowlle.Hän oli käynyt hakemassa meille uudet liput postin hävittämien tilalle.JESH!!!! Sovimme terffit Fulhan Broadwaylle. Hotelli oli pieni ja vaatimaton mutta näin ollen myös mielestäni ihan sopivan edullinen. seitsemänkymmentä neljä puntaa kolmesta yöstä per nenä kahen hengen huonees.Kamat huoneeseen ja passit ja lentoliput jne jne blingboksiin ja suunta kohti terffejä. yhen päivän travelkandilla liikkuu jo mukavasti ja pääsee etukäteen tsekkaan zonet mitkä ottaa. Meille riitti 1-2 ja kohta iloinen suomenkieli raikasi länsilontoossa. Suoritimme näet lippujen jaon ja sehän on aina iloinen tapahtuma. Allekirjoittaneella Shed Upper 162

 kohti hotellia 

  Pirun hyvät fibat. lippu takataskus.Yesh!  Parit pre-matchit kerkes ottaan ja sitten olikin lähdettävä kohti The Valleytä. Sitten olikin vuorossa päivän ensimmäiset torspoilut. Oli unohtunut matkaohjeet joten pelkästään suunnistusvaiston avulla päästiin london bridgelle jossa pienten mutkien (Bermondey ja jamaica road)kautta päädyimme jonottamaan aseman lippuluukulle koko ajan kloa vilkuillen. Taksi ois maksanu 40 puntaa ja ajomatka kestänyt vähintään 40 min. Tic tac tic tac ,liput kouraan ja kirmaus laiturille. Fack ,väärä laituri. Vielä kovempaa juoksua ja vihdoin viimeinen mahdollinen juna oli nenä edessä ja kuten arvata saattaa pullollaan sotonin miehiä. Minähän en tästä lannistunut vaan otin laiturilta vauhtia ja syöksyin ukkojen käsien välistä voimalla ineen. Muutamat kommentit kuului ja jätkät taputti nauraen selkään... sitten alkoikin laulu. Saints go marching in kuului monta kertaa sekä tuntemattomia lauluja joista DISCO(????) oli ehdoton suosikkini , koska siihen kuului myös tanssia. Junan kehikot kirskuivat mukavasti kun koko vaunullinen faneja pomppi yhtä aikaa. Charttonin asemallla väki ulostautui ja minä katsoin puhelimeen joka oli tärissyt junassa tasskussani. 5 puhelua tullut. Drogba ei ollut kerennyt junaan ja tulisi seuraavalla(eli eihän se viimeinen ollutkaan). Sovittiin et mä käyn ostaan liput ja näin tapahtui , sluibasin Sotonin jätkien luota näppärästi ja aloin etsimään katseellani ticket officea. Kovasti pimeää lippua oli tarjolla mutten uskaltanut tarttua koska mua ois voinut vedättään kuin nousuvettä eli hitaasti mutta varmasti ja onnistuu joka kerta. Fäni-shopissakaan ei lippuja myyty mutta siinähän se myymälä loppujen lopuksi oli. Jonoakaan ei pahemmin ollut.Tämä oli taas niitä hetkiä jolloin oisin toivonut osaavani paremmin britin sulosointuista kieltä. Takanani jonossa olleen Charton miehen avustuksella sain ostettua liput North Loweriin eli Chartonin fanipäätyyn.

 Takki visusti kiinni , vaikkei värejä ollutkaan yllä. 

 

 

Mccarthyn oma maali oli yksi rumimista mitä olen nähnyt. Oikeastaan sateesta märkä pallo oli jo maalivahti Darren Randolphin hyppysissä mutta alastullessa törmäsi McCarthyyn ja pallo luiskahti maaliin.Sotonin yleisölle erittäin hyvät pisteet metelistä , Jimmy Seed Stand raikas ja sitä jatkui koko pelin ajan ja north stand oli yllättävän hiljaa . Mitä nyt mainostaululle ilmaantuva kala aiheutti hilpeyttä ja kaikki huusivat venyttäen: FFFFFIIIIIIIIIIIIIIISSSSSSSSHHHH!!! Tauolla tietty bisse ja hampurilainen.Eipä ollut kovin pitkät jonot The Valleyllä. Greyn 69 minuutin ansaittu maali sitten herätti kotikatsomonkin ja hieman jo laulu raikas. Miksi te ette enää laula kyseltiin Sotonin miehiltä. Ottelu oli mielestäni tasainen vääntö ja mukava oli sinisten lasien läpi katsella divarivääntöä. Pelipäättyi siihen 1-1 ja kaikki 26,202 tuntuivat olevan tyytyväisiä tulokseen. Ainakin kaikessa rauhassa sekaisin Chartonin ja Sotonin miehet poistuivat kentältä. Ei minkäälaisia väkivallan merkkejä ilmassa , tosin polliiseja oli kans ihan reilusti. No siitä sitten junaan joka ei ollut onneksi yhtä täysi. Pahamaineinen The Den bongattiin ikkunasta.

Hotellille mentiin takaisin jossa jätimme arvokkaat CFC-Wigan liput kassakaappiin. Tämän jälkeen läksimme uudestaan Fullhan Broadwaylle maistelemaan olusia ja nauttimaan tunnelmasta, mutta eihän siellä oikeastaan ollut ketään joten kiertelimme pupeiissa ja loppujen lopuksi kebab cornerin kautta West Kensingtoniin ja paikalliseen urheilubaariin , siellä viel muutamat ja sitten olikin jo aika mennä tutimaan.

 SU 13.4

Herätys ,kylmien suihkujen kautta hammaspyykille ja sieltä alakertaan aamupalalle. Klo oli abouts 08 kun olimme valmiit uuteen päivään lontoossa. Päivän suunnitelmiin oltiin ajateltu retki pohjoislontooseen Ace Cafeen tunnelmia haistelemaan sekä turistikierros Stamford bridgelle. Luonnollisesti tarkoitus oli myös väijyä Manu-Arsu jossain .

Ace Cafen osoitteen oli kaivanut ineternetin syövereistä jo hyvissä ajoin joten viimoinen silaus metrokarttaan ja eikun menoks. Homman piti olla erittäin helppo , noin puolentunnin matka vaihtoineen mutta kuinkas kävikään. Paddingtonilla oli isot kyltit että juurikin meidän metrolinjaa huolletaan joten menkää bussilla.Ehkä pala kakkua paikallisille mutta näin turistina se oli kyllä aikaa vievää hommaa. Jotenkin drogba sai ohjeet selville ja sitten korvaava kulkuneuvo saapui. Toisaalta ihan jeesh.Näkipähän lontoota vähän eri kulmasta....Killburn Parkilla piti vaihtaa dösää ja Willesden Junctionilla taas linja oli avattu joten pari asemaa ja Stonebridge Parkiltä ulos ja vihdoinkin kahvilaan. Siellä oli joku tatuointi pulju pihassa ja pienimuotoinen mopo näyttely malliin aja sisään. Suurin osa pyöristä oli japanilaisia mutta oli siel muutama 5-10 harlikkaakin. Brittimerkit oli kanssa hyvin edustettuna ja vanhana norttonin ex-omistajana tietysti erityisesti vanhat britit kinnostivat.Yksi commando ja pari JPS:ää bongasin . Kahvilassa kun oltiin niin tietysti kahvinpaskat myös join ,hahaha. Tiukan näköistä vanhan liiton Rockers tyyppiä oli muutama mutten todellakaan alkanut kuvailemaan siellä. Muutenkin vähän hävetti koska sinnehän olisi pitänyt tulla omalla mopolla.Tunnelmallinen baari jossa oisin viihtynyt kauemminkin ,takana oli tilat bändeille ja pienimuotoinen myymälä josta ostin paidan + muuta krääsää. ja taas matka jatkuu.vilkaisu tube-oppaaseen midvit , Wembleyhän on vieressä mutta kun saavuimme asemalle(Wembley central) niin huomasimme ettei asia ihan näin ollutkaan joten tyydyimme ottamaan kuvat ja eikun seuraavalla junalla takaisin päin jossa luonnollisesti odotti sama bussirumba. Känny ilmoittii taskussa textiviestistä ,ahaa , tuli yksi paita tilaus.

  Onneksi ei ollut mitenkään tiukkaa aikataulua suunniteltu .anyway ,sitten taas Bridgelle jossa olimmekin sopivasti ajoissa turistikierrokseen ,hintaa oli reippaa 15 puntaa mutta ei paljon tuntunut koska kyseessä oli kuitenkin neitsytmatka bridgen sisuksiin.(olin kyllä aikaisemmin käynyt bridgellä megastoressa ,itse asiassa puljun avajaisbileissä ).Harmi kun en muista oppaamme nimeä mutta täytyy sanoa että juurikin oikeassa ammatissa hän oli ,hyvää läppää heitti minkä ymmärsin ja ilmeisesti jonkin verran enemmänkin koska aina välillä jengi repeili . Alussa kyseli jengiltä että mistäpäin oli porukkaa. Joutui ilmoittamaan että suomesta ja näyttämään CSF:n paitaa…kiertäessämme bridgeä viereisestä miljonääri hotellista tuli ulos rikas typy minihameessa ja pienessä hiprakassa.luonnollisesti ryhmämme miespuoliset alfaurokset tapittivat silmät selällään betanaarasta. myös minä katselin sivusilmällä vaikka kotoa parempi löytyykin. Ämmä huomasi tuijottelun ja kuittasi ”tuhlaatte aikaanne”.Stanan leuhka paska ,jos oisin ollut naamoissa niin oisin vetässyt housut nilkaan , näyttänyt persettä ja huutanut”-kato peiliin!!”

Kierros jatkui mediahuoneesta ,vieraspukuhuoneen kautta kotipukuhuoneeseen ja sieltä vihdoinkin sisään kentälle!!!!On se vaan kokemus ,tulimme samasta portista kuin pelaajat ja meitä turisteja varten oli laitettu kaijuttimista tulemaan samalla volyymillä meteliä kuin silloin kun on stadion täynnä.hyvät fibat..jeesh!!Muutama kyynel tuli kun opas kertoi Ossien hautajaisista(Hänet on siis haudattu kentälle ,jos joku ei tiennyt).Lopuksi oli avointa keskustelua ja oppaalle sai esittää kysymyksiä. Paljon herätti keskustelua uuden kentän tarve ja mahdolliset alueet minne rakennetaan. Vähän haikein mielin kuuntelin tätäkin koska kuitenkin Bridge on vanhin valioliigan kentistä eli myös perinteisin. Yli sata vuotta samalla kentällä.Lopuksi vielä kierros Chelsea museossa.Taas oli itku lähellä kun huomasin että sinne oli tehty muisto alue Ossille jonne fanit olivat jättäneet kirjeitä ja huiveja. Suosittelen museota ja kierrosta kaikille jotka ensi kertaa bridgellä vierailevat.

Megastoreen seuraavaksi ja mielessä oli netistä bongattu musta CFC pelipaita alemyynnissä. Sitä ei tietenkään enää ollut ja frendille ois ollut tarkoitus ottaa 4XL valkoinen alennuksesta mutta se olikin normi hintainen.Onneksi yhelle frendille sentään löytyi pipo , hahahahah. Itelleni ostin kauan himoitsemani CFC kultaisen sormuksen sekä yhen teepaidan.

Hotelille kamat ja sen jälkeen Kolmeen kuninkaaseen katsomaan ottelua. Sinne olimme sopineet terffit myös deathrown+isän kanssa. jotenkin joutui olemaan arsenaalin puolella vaikka aina kun se yksi tyyppi koski palloon huusin ”judas” , tämä tietty herätti reaktioita.hahahahah. oluttakin kului aikas nopeaan tahtiin ,olinhan potenut kroonista olut-janoa jo koko aamun. Arsun maalille tietty hurrattiin ja naaman veti vakavaksi juudaksen käsipalloilut sekä se viimoinen niitti vaparista. Loppuun asti kuitenkin kannustetti arsua mutta ei näköjään voi saman kaupungin poikiin luottaa lainkaan.hahahaha.

Jäimme baariin juopumaan kun pelin loputtua tuli istumatilaakin. Erityisesti lämmöllä kuuntelin seurueemme vanhuksen kertomuksi 70 ja 80 luvun reissuistaan. Ihanaa historian lehtien kahinaa. Luonnollisesti kutsuin hänet kirjoittelemaan myös CSF:n foorumille , vaikka sit poikansa nickillä ja jakamaan myös muiden kanssa nämä hienot hetket. Kävimme myös syömässä naapurin kanaravintolassa ja hakemassa tupakkaa hotellilta ,annoin deathrowlle pari askia. jos poltatte niin ostakaa röökit valmiiksi suomesta. Briteissä ne ovat noin kolmekertaa kalliinpia.abouts 8 euroa aski (6 puntaa).

Kävin vielä uudestaan kana burgerissa syömässä ,niin hyvää oli. Juomavalintana luonnollisesti DrPepper. Hahah ja eikun nukkumaan.

Ma 14.4 match day

 Nyt olikin jo vähän kovempi kanuuna mutta kylmässä suihkussa unohtuu tratuliat nopeasti ja siihen päälle vielä ravitseva aamupala useilla tuoremehulasilleilla sekä hotellihuoneesta parit turkinpippurit. Niin olimme taas valmiit astumaan ison kirkon katakombeihin.

Lähdimme yllättäen Fullham Broadwaylle ,mutta tällä kertaa osoittena oli lontoon vanhin harleydavidson liike joka kuulemma sijaitsee Fullham Roadilla . Vittu , tämä olisi pitänyt tarkistaa. Kävelimme varmaan puoli tuntia eteenpäin mutta kukaan ei tiennyt mistään mopoliikkeestä. No ,näkipähän taas erinlaista lontoota. Kävimme uudestaan megastoressa ja ostin pojillekkin teepaidat .sitten aloimmekin katsella turistirysäkauppaa mistä olisin saanut ostettua ”lontoo-postikortit” ,no ei löytynyt . Tosin ELK baarin kyltin bongasin. Suuntasimme siis keskustaan hotellialueelle eli bayswateriin jossa niitä puljuja oli pilvin pimein.korttien lisäksi myös kummitytöilleni löytyi sopivat tuliaiset. Sitten taas hotelille ja valmistautumaan saamaan orgasmi!!!

Pelipaidat ylle ja alakertaan kirjoittamaan kortit luonnollisesti samaan aikaan olunen edessä. Kännyyn oli hyvä jemata osoitteet.

  Royal mail tynnyrin kautta takaisin kentän lähelle ja eikun syömään. Kick ohviin noin 5 tuntia aikaa. Metroasemalla oli kahvilas istumas vitun tiukan näköinen ukko ja helvetti.sehän nyökkäs meille. Todellakin nyökättiin takas .olihan äijällä värit päällä.hyvälle tuulelle (ihan kun en muuten ois ollu) tosta nyökkäyksestä tulin. Nälkä ,mikä ihana syy.mentii jenkki-ravintolaan ja otettiin hampparit ja bisse.mesta ei todellakaan ollut mikään mcdonaldi vaan oli trespat ja kaikki ja siitä sitten tarjoilija vei asiakkaat istumaan.tosin kun me ammuttiin sisään n isiin ei ollut kedn joten mentiin vaan istumaan ikkunapaikoille. jonkin verran siinä syödessä sisään tuli sinistä väkeä ja hillityt katsekontakti+moikkaukset suoritettiin. siitä sitten baariin ottamaan lisää vauhtia. S.O aukesi neljältä ja sinne sovimme terffit muiden suomalaisten kanss. Oli vähän paikka muuttunut siitä kun lauantaina kävimme siellä. Kaikki pöydät ja sohvat oli siirretty pois ja sisään alkoi valua jengiä . Deathrow + vanhus saapuikin ja pian oli mukit nenän edessä koko suomiosastolla. Deathrowlla oli päällään hienio takki jonka oli ostanut halvennuksesta storesta ,20 puntaa.hmmmmm.

Väliaika tietoja: Wigan faneja tulossa paikalle noin 150 ja ruotsalaisia CFC faneja reilut 50.

Anyway , porukkaa pukkasi sisään koko ajan lisää ja muutaman ruotsalaisten kanssa tuli pölistyä. Harrinkin tapasin ,eli miehen joka oli majoittanut meidät västeraasissa yli 10 vuotta sitten jimbon ja mun CFC reissus. Sitten siin ulkopuolel oli yks suomalainen kannattaja jota en tuntenut ja joutui kehumaan et meill on nykyään foorumi. Hän oli ollut silloin joskus 90 luvull edesmenneen suomalaisen chelseafansine true bluen tilaaja ja oli ollut lahdessa katsomas Fack-uppia.En muistanut jäbää lainkaan eikä hänkää minua mutta ei paljoo menoa haitannu. Ja S.O:ssa ensimmäiset laulut täyttivät salin. Carefree , Chelsea Alouette , Blues Go Steaming Iin , Celery ,Ten Men Went To Mow ja Lets Go Fucking Mental +paljon paljon muita.

Sitten tien yli ja ottelu-ohjelmat haltuun ja vihdoinkin sisään. Join vielä yhden pre-matchin ja vieressä oleva ukko nauroi kippurassa kun kerroin että tämä oli minun neitsyt koti pelini ja että kohta itkisin onnesta ja saisin elämäni parhaan orgasmin.The Shed oli järisyttävä kokemus.Melkein koko matchin ajan seisottiin ja laulettiin. Ruotsalaiset pitelivät tahtipuikkoja ja Shed totteli . Ihanaa. Tähän väliin laitan brittien foorumeilta napattuja tekstejä jottei jää epäselväksi mikä oli Shedissä meno :

"Don't know if it's been mentioned, but the Shed

had a good go at a sing-song last night. Sounded good."

"The shed was boosetd by about 150 mad swedes or

finns, not sure what the flag was, sitting next to the wigan. they were on their feet all night, non stop.they deserved a better performance than what they were given."

"Free tickets to all swedes if they make the noise

they did last night. I didn't realise it was down to them... thought it was the Return to the shed campaign. Fair play to them."

“never thought I'd praise foreign fans.. BUT... that big group of swedes in the Shed East (can we still call it the white wall?) were f'king mental... superb.

Kept it going a few times.. hats off the the lads at the back of the middle as well.. great support.. thats what we need.

North Stand.. must try harder... a LOT harder !!”

"Free tickets to all swedes if they make the noise they did last night.”

Kaikki tietävät miten ottelussa kävi. Joen tulo kentälle toi selvästi pirteyttä sinisten otteisiin vaikkakin täydellistä hallintaa peli oli ollut toki ensimmäiset 45 minuuttiakin. Essienin maali räjäytti potin.tanssimme ja pompimme ja halailin vieressä olevia sinisiä veljiä ja taas laulettiin . Oiskos kellossa ollut 92 kun Emile Heskey sitten hiljensi koko Stadionin yli neljäkymmentä tuhatta silmäparia ei ollut usko silmiään.Yksi ainoa hyökkäys ja tasoitus. Minulle jalkapallo on aina ollut suuria tunteita ja voimasanojen määrää ei tiedä kukaan .Vihaisina ja ennenkaikkea pettyneinä menimme S.O.baariin mutta jotenkin ei jälkioluset maittaneet.Olimme kuitenkin länsilontoon klitoriksessa sen aikaa että pahimmat ruuhkat kaikkosivat. Selkä kumarassa kohti uusia mahalaskuja.

  15.4 tiistai

  Samat rutiinit , kylmän suihkun kautta aamupalalle ja sen jälkeen pakkaamista. Ei kiirettämihinkään joten käytimme hotellin maksullista internettiä ajantappamiseen . Wots , mullehan oli tullut pyyntö nettiin keskustelufoorumille hakeä Savikukolle/V-M:lle tavaraa Bridgeltä.Voi sviudu , en kyllä ollut ajatellut sinnepäin enää suunnata , mutta toisaalta se deathrown eilinen takki kiinnosti joten matkani suuntasi jälleen kohti Bridgeä. Olimme luovuttaneet jo huoneet ja jätin kamani hotellille. Drogba sanoi lähtevänsä jo kentälle(standstettiin) joten Earl`s Courtille yhtä matkaa ja haikeat jäähyväiset matkatoverille. Loistava sininen ihminen ja luotettava toveri. Stanan hyvin tultiin juttuun vaikka ikäeroa oli reilut 15 vuotta(voehan ryppyreikä , moon vanhus). Ostosten jälkeen takaisin hotellille ja venytin aikaa ottamalla kahvinpaskat siinä pihalla lennonkoneita bongaillen. Lentoon oli viel 4 tuntia kun ajattelin lähteä tärisemään sinne päin. Heathrow Airportti on kuitenkin aikas iso paikka pienelle suomipojalle...(No sleep till ) Hammersmithillä vaihto piccadilly linjaan ja hidas eteneminen alkoi.Linjassa oli jodn ongelmia eli aikainen lähtöni oli just hyvä juttu. Kerran yks kysyvä eksyi tieltä joten ( yllättävän) helposti olin mennyt turvatarkastuksesta läpi. Redman leukaili paitsion foorumilla jostain kumihanskamiehistä mutta se tieto on aivan väärää. Yhdellä nätillä turvallisuus tytöllä tosin alkoi kengät lipsuimaan kun iskin sille silmää....joo joo , uni seis. Nyt onkin loistava väli kertoa että taxfreemyymälästä ostin rakkaalle avopuolisolleni stanan kalliit aurinkolasit ja lopuilla rahoilla pojille suklaata. Pari tuntia lennon lähtöön ja parkkiin odotusaulaan jossa samsungin televisio näytti Chelsean maaleja. Loistavaa. Vissiin kolmatta kertaa katselin nauhoitusta läpi kun havaitsin ettei mun lentoa näkynyt taululla lainkaan.Alkoi iskeä paniikki.olinko oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja olinko oikea henkilö ja paljonko on avaruuskulma ja mitä maksaa jos missaan lennon.mitä tuol oikein kuulutetaan.iiiiiiks.

Kävin varmaan neljä kertaan täriseen neuvonnassa ja siel rauhoiteltii meikäläistä....turhaan.
No need to panic on loistava Charged G:B.H:n levy joten hengitelin rauhallisesti ja kävin ostamassa taskunpohjalta kaivamillani rahoilla hieman annosta. Oisko ollut lennon lähtöön abouts 10 min ja ei vieläkään näy tietoja ruuduilta lainkaan. Onneksi siin kuului suomi pölinää ja ne tyypit meni yhen portin luo. Hiippailin perässä ja siellähän oli Finnairin kone parkissa. Samassa kuului jokin kuulutus josta en saanut mitään muuta selvää kuin Finnair joten reippaana miehenä lipun kanssa tiedustelemaan oisinkos oikea mies koneeseen ja näinhän kävi. Oli muuten kentän tyttö laittanut mut ikkunapaikalle ja oli hinoo bongailla eri kansalaisuuksien koneita. uudesta seelannista oli kaukaisin.

Koneessa normi hommat ja tuttu muussi+lihapullat oli pian nenän edessä. Koneessa nautin Dan Brownin uusinta salmiakin kera.(sama resepti oli muuten menomatkallakin). Jihaa ja suomessa oltiin. Dösällä tikkurilaan ja siitä sopivasti pikajunalla Riihimäkeen jossa pääsin heti tutulle manu miehelle kertomaan onnittelut.hahah.

Taksilla kotiin ja LÄMPÖISEEN suihkuun. Cheers.

Erityiskiitokset lipunhankkijoille(niin lennoille kuin peliin).drogballe,deatrowlle+faija.

Avovaimolle sekä lastenhoitajille!!!