CFC VERSUS LIVERPOOL 2011

LONTOO 4.-7.2.2011

Bridgelle tekee mieli, joten uutta matkaa piti taas alkamaan suunnitella. Matkakumppaniksi varmistui nopeasti Justin, myös Vilho, Celery ja Kibitz ilmoittivat erinäisten verkostojen kautta kiinnostuksensa joten ryhmä oli valmis. Hotelli suunnitelmissa oli alkujaan West Bromptonissa sijaitseva Lillys mutta nettivarausongelmien takia päädyimme länsilontoossa sijaitsevaan Treboviariin. Hotelli sijaitsee vain kivenheiton päästä Earls Courtilta ja oli siten mitä mainioin sijainniltaan juurikin Earls Courtin metrolinjojen takia. Distric ja piccadilly  yhteydet riittivät mainiosti meidän tarpeisiin.

Peliksi valitsimme CFC-liverpool ottelun ja vaikka kaikki chelsean jäsenkortin omistammekin niin ei olisi lojality pisteet riittäneet tämän tason otteluun joten suomen kannattajakerhon lippuvastaavalle anomus sisään.

Myös lennot hoidettiin pois jaloista pyörimästä. Valinta oli aina yhtä hyvä ja laadukas sekä HALPA easy jet. Pelipäivän lähestyessä saimme tiedon että 5 muutakin suomalaista oli menossa peliin sekä osa kausarilaisista. Tokihan siellä myös muitakin suomalaisia oli mutta olivat hankkineet lippunsa muita yhteyksiä käyttäen(lue:esim.kalliilla valmispaketeilla ehkä , en tiedä ). Muun muassa SJK:n puheenjohtaja bongattiin seurueineen.

PE 4.2

Doonista himaan ja nopea pakkaus, lumityöt, ruuanlaitto sekä suihku+trituaalit. Nopeudesta eli kiireestä oli sen verran haittaa että veitsirituaalit muuttuivat verileikeiksi kun vahe lipsahti. Totuttelin lontoon suihkuihin kotona (kylmää vettä) joten verivanakin hyytyi mukavasti.hehehe.

pian klo olikin 17.30 ja Justin saapui kuskin kera.(Oli hänen vuoronsa hoitaa).

Pimeässä ja huonossa talvisäässä matka alkoi kohti HkiVantaata jossa olimmekin hyvissä ajoin.

Celeryn ja Kibitzin bongaus ja mukit taikajuomaa nenäakselien eteen. jesh! Celery ja Kibits ovat pitkänlinjan Chelsea kannattajia ja minulla onkin kunnia tuntea heidät jo 90 luvun puolivälistä abouts. Matkanjohtaja Vilho oli mennyt lontooseen jo aikaisemmin tasoittamaan meidän hoidokkiensa tietä. Miljönääri oli muuten vetäissyt välin sjoki-hki melkein yksityiskoneella ja omien sanojen mukaan oli mukava matkustaa väli lentokoneella, kun ei tullut köyhiä niin paljon vastaan.hahahah.

Kentällä bongasin Remu Aaltosen ja hieman yllättäen erään ystäväni vaimoineen. Ei ollut puhetta että hekin olivat matkalla, joten mukava bongaus. Hyvää intian turneeta. Myös Pekin kanssa vaihdoin muutamat sanat.

Parin lentopelkoani tasoittavan mukin jälkeen olikin aika nousta koneeseen. Jani Viander tuli myös koneeseen verkkarit tulessa ja onneksi sai paikan eturivistä niin oli hänen hyvä venytellä väsyneitä maalivahdin jalkojaan.hehe.Joo jooo, parit stellat koneessa ja Gätvick  jo lähestyikin.

matka oli muuten  nautittava kokemus ,mutta mielestäni Kapteenin vasemman jalan kramppaus toi loppulentoon hieman epämukavaa epätasaisuutta.ai niin, Takanani istunut nahkataivaan jäbä opasti lennon aikana lontoon ensikertalaisia ja ei voinut olla kuulematta puheensorinaa. Mukavaahan se oli että saimme ilmaista ohjelmaa ja neuvontaa mekin. Tosin taitaa minulla olla lontoo suht koht hyvin hallussa…ei ollut ihan eka kerta eikä varmastikkaan myös viimeinen. Enhän minä oikeastaan muualle lentelekkään. Eli ei sieltä mitään uutta tietoa tullut. Kysyin hänelta, että onko lontoossa jotkut mopobileet kun en itse tiennyt kuin ace cafen club 59 kinkereistä. Työmatkalla kuulemma oli.

Tällä kertaa gätvikkiin saapuva easy bus kombinaatio toimi mukavasti. Kaikki mahtuivat subtrooppiseen linja-autoon istumaan ja katselemaan pimeyttä höyrystyneiden ikkunoiden läpi.

Easybus tiputti meidät West Bromptoniin ja siellä opastimme itsekin erästä lontoon ensikertalaista. Neuvoimme hänet lähimpään metroon joka sijaitsi noin 20 metrin päässä.hehehe. Nopeasti talsimme lontoon humussa hotelille jossa Vilho olikin mukavasti informoinut respaa että ei huolta , poijaat saapuu kyllä. Muistaakseni sisäänkirjautuminen loppuu klo 24 mutta onnistui Vilhon ilmoituksen takia myös näköjään reilusti puolenön jälkeen. Tosin maestron huonetoverit marssivat suoraan sisään ja meidät , riihimäkeläiset  rahvaan edustajat otettiin kolmannen asteen kuulusteluun jaettuna puoleen. Eli justinin nimellä huone joten hänet vain kuulusteltiin. Sen jälkeen kättä taskuun ja tähän astisen elämäni isoin avaimenperä teki ensiesiintymisen. Way!

Onneksi hotellissa oli hissi, oli aikamoinen sankariteko raahata käsimatkatavaroita sekä avainta perineen. hehehe.  Kamat huoneeseen ja KFC:n kautta olutta ostamaan mutta ei ne meille enää mitään myynyt. klo tais olla liikaa joten ostin 2 litran dr pepperin hotellipulloksi. Siitä shit unelle, klo oli abouts02 (eli suomen aikaa 04)

Halppislennoilla on vahe huonot aikataulut.jeps.

La 5.5

Myöhäinen saapumisajankohta varmisti sen että todellakin nukuttiin hotellin aamupalan ohi.(4/5) Ensityöksemme siis marssimme bubiin nauttimaan full english breakfastin. Suomalaisella tarkkuudella annoimme tilauksen aamiainen x 4  klo 10.59. hahaha.(kello 11 loppuu aamiaiset)

Hyvää ja ravitsevaa pöperöä, tosin itse olisin vaihtanut lennosta sienekset lihaisiin pulliiin, joten ne jäivät pöytään.

Lauantaille olimme kehittäneet ohjelmaksi divaripelin Brentfort-Plymouth joten sinne piti alkaa pikkuhiljaa valumaan. Keinoja olisi ollut monia mutta me valitsimme metron. Ensin toki bari stellaa kaupasta matkaevääksi ja sitten latasin öysteriin potkua. Kotiasema earls courtilta 5 pysäkkiä länteen eli SW6 muuttui TW8:ksi. Noin puolentunnin kävely South Ealingiltä Brentfort FC:n kotiluolaan sujui rapeassa lontoon kevätsäässä. Aika karua seutua ja yhtään bubia en tainnut bongata kävelymatkan aikana. Onneksi oli evästä . Matka tuntui kyllä jaloissa ja muutamaan kertaan meinasimme olla mainoksen uhreja,  kun auton ikkunoissa oli myydään kylttejä. Yhteen valkoiseen terroristipakuun olisimme mahtuneetkin sopivan väljästi, mutta käteisvarantomme ei millään olisi riittänyt vaikka miljonääri olikin seurueessa mukana , joten tossua toisen eteen. Stadionilla muuten bubeja sitten riittikin. joka kulmauksessa oli semmoinen.

Enihuu, maanläheistä oli touhu, ei pahemmin polliiiseja näkynyt. Lippujen ja otteluohjelman hinnat hieman tosin yllättivät suolaisuudellaan.(lippu 22 ja ohjelma 3).

Myös kotijoukkueen fanimyymälä koeponnistettiiin. Eräs nimeltä mainitsematon turussa vaivuttava wannabe- rapulaivan kapteeni otti yhteen turvamiehen kanssa-taisi olla edesmenneen kansanedustajan pakarat ajatuksissaan . hahahahah. Ostimme krääsää muistoksi. Allekirjoittanut supportermagneetin. jihaa. 

Mentiin stadionille hyvissä ajoin sisään ja hieman  pyörittyämme löysimme mehiläisten pesän. Siinähän se oli ihan silmiemme alla. Joskus ei vain näe metsää puilta vai miten se meni…

Sulassa sovussa pesän ulkopuolella parveilivat niin kotijoukkueen puna-valkoiset kuin vieraiden vihreätkin. Brentfort oli muuten surkean esityksiensä vuoksi juuri antanut managerille kenkää joten ilmassa oli pientä muutoksen tuntua. Kannattajat ainakin olivat odottavalla päällä.

Tunnelma kentällä oli mitä mainioin. Isät tulivat poikiensa kanssa katsomaan peliä, muutama muki ennen ottelun alkua pikkuisten vetäessä kaakaota ja stadionburgeria kitusiin. Samaan kaavaan on vedettyjo reilut sata vuotta. jesh. Pääsimme istumapaikoillemme suht hyville mestoille. stadion oli iso , noin 13 kilon ja vapaita paikkoja kyllä oli. Seisomakatsomo päädyssä oli melko täysi ja hyvää meteliä pitivät niin koti kuin vierasjoukkueenkin katsojat. Hieman meistä alaspäin huomasin kun isoveli opetti pikkuveljelleen laulujen sanoja ja katseli haaveilevasti päätykatsomoon. ”päästäisiköhän isä minut sinne jo parin vuoden päästä??” toiveen pystyi lukemaan silmistä.

Kaikkien silmät olivat liimaantuneet palloon ja omat näkemykset tuomioista annettiin myös kuulua. Laulua, laulua, laulua, onnistuneet ja epäonnistuneet suoritukset palkittiin ja kun pallo sinne maaliin meni niin orgasmi täyttää sielun.

Samaiset veljekset ryntäsivät muuten kentän laitaan kun pallo sinne tuli sivurajasta yli. Joku mies antoi sen nopeammalle isolle veljelle ja ylpeänä hän heitti sen pelaajalle. Pienemmän veljen kasvoilta loisti kateus joka unohtui aika nopeasti kun Brentfort meni johtoon.

2-0 päättyi peli ja oli mielestäni kovinkin nopeatempoista touhua. Todella nautittava ottelu.

Fack em all laulussa muuten vihattiin westhamia, Chelseaa ja liverpoolia.hahah

Taisi perusasioiden äärelle pääseminen lohkaista ainakin osalta meistä turisteista myös palan sydämestä. Tässä ottelussa ei raha paljoa haissut. Samaa reittiä sitten takaisin ja länsilontoon humuun eli bubiin. Toki ennen bubia ensin vierailu burger kingiin kukas sitä nyt tyhjään mahaan vetää.Yöllä taidettiin käydä viel KFC:ssä…

Su 6.5

Ei pahemmin krapulaa. Parit turkinpippurin naamaan ja aamupalan kautta läksin uuteen aamuun. Todella positiivinen oli yllätys oli aamiainen. Olihan hotelimme hieman minun tasooni nähden hinnakas mutta onhan se mukavaa kun suihkusta tulee lämmintä ja huoneessa on tilaa. Aamupalallakin oli pöytään tarjoilu. Jätin justinin nukkumaan ja läksin kohti ydintä hakemaan tuliaisia. olisiko klo ollut puoli yhdeksän kun saavuin piccapillulle. Ei taas allekirjoittaneella paljoa päässä liikkunut; koko keskustahan oli täysin autio. Liikkeet eivät todellakaan olleeet sunnuntai aamusta auki. Kävelin aikas monta kilometriä kuluttaen aikaa ja löysin avonaisen internet kahvilan.

Toki sielläkin meni sähköt joten surffailut jäivät lyhyeen. Sitten törmäsin kiinalaisten uudenvuoden bileiden avajaisvalmisteluihin(??). Olipas ihmistä ja virkavaltaa sekä aikasmoiset rakennelmat…

Olin jo talsinut regentit, oxfortit , charing crossit sekä nelssonilta vielä sohon läpi takaisin oxfortille etsiskellen ikkunoista avovaimolle ja pojilla  tuliaista(oli tarkkaan määritetty). päädyin Bond Streetille josta otin luovuttaneena metron  Green Parkille . sieltä vaihdoin pikkupillu linjalle ja kotiasemaa kohti.

Turha reissu ja jalat ihan paskana. ei mitään tuliaisia. Earls Courtilta soitin jäbille jotka olivat Fullham Broadwayllä bubissa jonne minäkin menin jäsenkortilla ineen. Matkanjärjestäjä oli käynyt hakemassa otteluliput matkan kokokohtaan. Siellä olikin pojat sekä JT ystävänsä kanssa ja tuhosimme yhdessä parit pintit sekä kirjaimellisesti yhden tuopin.hahahaha. Paikka oli jo hyvässä määrin sininen väriltään ja tulevan lontoon bubien paskahuusit opaskirjasen isä teki diagnoosin sekä tarpeensa, joten olimme valmiit lähtemään megastoren kautta kotinurkille valmistautumaan illan orgasmiin.

Stoore oli täynnä poikaa ja kyllähän melkein joka toinen vastaantulija oli myös siihen pukeutunut.

itse ostin otteluohjelman ja normi tee paidan.(double 2010).

Paikalliset tietää ottelupäivät ,joten eipä paljoa autoja liikkunut Fullham Broadwayllä, tosin ei ihmisetkään vielä olleet ”vallaanneet” katuja käyttöönsä, niin olikin aikas kiva, kun tyhjää katua tulitti joku paikallinen hd kuski pikkupoika kyydissään. Kyllä päät kääntyi. hehehe. Hyvä fiilis.

Pari punaistakin bongasin mutta saivat kävellä sinisten seassa kaikessa rauhassa. Tietty korvat punaisina vittuilusta.hahahahah

Hotellilla värit ylle ja kohti kuppiloita nauttimaan pre-pinttejä.

Emme tällä kertaa menneet SO:hon ynnä muiden stadionin lähipupien kaaokseen vaan valitsimme , kylläkin aikas täyden bubin Lillies roadilta. En nyt muista nimeä, lillis hotelli on siin vieres. Poijaat osti parit pinssit kauppiaalta ja minä vain nautin ilmapiiristä.  15 vuotta vanha chelsean ”coors-pelipaita” sai taas huomiota ja kommentteja. Luonnollisestikkin kun avaan suuni kaikki tajuavat ettei ihan paikallisesta ole kysymys.hahahaha.

 
Suomen kun mainitsin niin nopeasti tuli sana Forssell. Ei ole Miklua unohdettu.

Carefreekin siihen tuli noutamaan lippuaan ja muutamat sanaset vaihdettiin. Olut asiantuntija lähti sitten parempien tuopposten ääreen. Me siinä vielä muutamat täristiin ja lähdettiin sitten muun jengin kera valumaan Bromptonin hautuumaan poikki stadionille. Siellä matkanjärjestäjä  sai viimeisetkin liput jaettua.

Olimme anoneet liput Shediin mutta johtuen pelin isosta profiilista emme sinne tietenkään niitä saaneet. Olimme siis sivustalla aikas lähellä punaisia. Semmosen tikaheiton päässä.hehehe

 Ensi kerralla jos isoon peliin mennään niin pitää yrittää MH:sta. Ei ollut mikään järisyttävä kokemus tuo perhekatsomo ja sieltä ei saanut edes birraa. Däääm. No eipä peli itessäänkään ollut mitenkään hyvä. Hirveetä nyhtämistä koko ottelu ja pakko surukseni myöntää että poolin kannattajat voittivat metelöinnissään yllättäen koko Bridgen. huh huh. No voittivat ne sen pelinkin. Perskeles. Aikas vaarattoman näköisestä tilanteesta puolustus ja Cech tekivät omat ratkaisunsa ihan päin vittua ja siellähän se sitten kauhukseni lepäsi. Ei saanut Chelsea tällä kertaa kuin muutaman kusisen maalipaikan. Ei niitä toki poolillakaan ollut pahemmin. Chelsealla kaksi??ja poolilla kolme ??joista siis yhdestä onnistuivat. Teeveestä pelin nauttineet tietää paremmin. Poolin kannattajat muuten varastivat pallon. Vittu mitä purukkaa. Semmoistakaan en ollut ennen nähnyt ja yksi kentälle syöksy tuli kanssa bongattua. Nopeasti jäbä juoksi koko kentän läpi ennen kuin stewartit panivat hänet nippuun.

Paska peli. Omaa kommunikointiani kentän suuntaa hillitsi lapsukaiset ympärillä mutta takanani istunutta , ilmeiseti jonkun merirosvon äpärälapsi naista, se ei haitannut, päästeli kyllä aikas rivoakin tekstiä.hehehe. Sideshow Bobilta hyvät depyyttiminuutit jos pelistä positiivista hakee.

Hieman yllättäen järkkärit antoivat vieraskannattajien tulla kentältä pois samaan aikaan ja jos myllyä olisi halunnut niin siihen ei mitään estettä olisi ollut.  Järkkärimuurissa oli aivan törkeän kokoisia aukkoja. No, me painuimme mieli matalalla kohti Earls Courttia ja yritimme hukuttautua olueen.

Hotellilla surimme aikamme bissen merkeissä ja sitten lähdimme bubeihin. Samaisessa bubissa oli muuten pieni ryhmä liverpoolilaisia vammaisia ja emme paljoa heistä välittäneet. Saivat juhlia mun puolesta. Kyllähän siinä aina välillä kävi joku heille ilmoittamassa, mutta nopeasti tajusivat pojat vammaisiksi ja antoivat olla rauhassa. Bubissa oli ainakin meidän lisäksi suomiosastoa carefree , JT ja sen frendi. Ai niin yksi suomijunttikin huusi siel jotain satanan karjalaa viidessä promillessa ja tuli meidänkin pöytään häiriköimään. Poistui kyllä nopeasti kun sanottiin. Voi vittu. Samana iltana olisi ollut myös saksalainen Sodom Camdenis, mutta emme todellakaan jaksaneet lähteä sinne heilumaan. Vitutti. Joku puolialaston hameeseen ja uudenseelannin lippuun sonnustautunut hullu humalainen juoksenteli pitkin katuja  hirveää älämölöä pitäen. oli vissiin tullut menestystä 6 nationaalish.??

Suruun tuli siis vedettyä ja kun kännintaso nousi riittävästi ja pilkkukin tuli niin meidän poppoo lähti hotellille jatkamaan. Toisilla on kovempi kestävyys kun toisilla ja minä kuulemma tipuin jäbien huoneeseen. Niinkuin Kibitz ja Vilhokin. Noh Justin sai mut hereille ja pikkuhiljaa raahauduin omaan kämppään. Ei siinä kuulemma hirveästi maisema vaihtunut kun humalainen nousee rappusia ylös. Välitasanteella kunnon lepohetket puuskuttaen. hahahahah

Jossain vaiheessa heräsin yöllä ja riisuuduin.

MA 7.2

WTF ei krapulaa?? Aika ihmeellistä eiliseen suoritukseen nähden. Mentiin aamupalalle ja sit huoneeseen suihkuun ja pakkailemaan. Toisen kämpän jäbät jäivät vielä päiväksi lontooseen. Me luovutettiin huone ja jätettiin kamat hotellille ja mentiin vielä pyörähtämään Earls Courtin maisemiin, jos vaikka tuliainen osuisi silmään. Ei osunut ja päätettiin lähteä pikkuhiljaa kohti easybussin lähtöpaikkaa. Aikas hidasta oli mun kävely. Kävikin semmonen säkä et siel oli just easybussi gatvikkiin menos ja siihen mahtu joten hypättiin kyytiin. mielestäni ei mennyt normi reittiä joten pientä pelkoa oli ilmassa. no menihän se onneksi oikeaan osoitteeseen, toki vain etelä terminaaliin mutta sisäisellä junalla oltiin pian pohjoises. Kolmioleipää turbiiniin ja turvatarkastukseen.

Pyörittiin liikkeissä ja ostin paniikki tuliaiset. Onneksi kotona tykättiin koska oli törkeän kallis hajuvesi. Pojille suklaata, kun minulla oli optio että ostan heille sit paikallisesta tän hetken hitit eli legon ninjagoota jossei lontoosta löydy.

Justin osti laatuviskiä. Juoppo mikä juoppo.hahaha

Sit oikeelle portille ja siel muuten easyjetin täti bongaili ylisuuria käsimatkatavaroita pois. Ainakin puolen kymmentä joutui laittamaan kamat ruumaan maksun kera. 30 puntaa, aika suolanen hinta, kun menopaluu käsimatkatavaroilla maksoi 87.(euroa).

konnees luonnollisesti tärisin lentopelkoni kaa mut pian jo kirjoittelin tätä sepustusta nauttien turkinpippureista.

Hkivantaal suomirahaa seinästä ja tikkurilan dösään joka tulikin aikas pian. Tikkurilan juna-asemal odotettiin IC junaa noin 10 sekunttia. Onneks oli myöhäs, muuten ei oltais todellakaan keretty siihen. Hyvä WR. kerrankin myöhästyminen oli OK. hahahaha

Mukava oli myös konnari jolle sanoin heti et terveiset lontoosta. oli itsekin ollut siel edellisellä viikolla ja matkoista hieman rupateltiin. Sosiaalisesta luonteestani oli hyötyä koska typy ei ottanut ylimääräistä vaikka liput junasta ostettiinkin.

Riksus moikkailut Justnin kaa ja porvaritaksil kotiin.

Ai niin,Justin oli poikkaissut kätensä ennen reissua mutta yllättävän vähän pääsi orjuuttamaan minua. Matkalaukun kanssa autoin kipsikästä muutaman kerran ja kengän nauhoja kiristelin välillä.

paljon muutakin tapahtui muttei nyt tullut mieleen. tää onkin tällainen raakaversio.

Kiitokset Chelsealle, suomen Chelsean kannattajille lipuista sekä matkassa olleille seurasta.

Unohtamatta tietenkään kotiväkeä.